Arjen ei tarvitse tuntua lomalta, kunhan se tuntuu omalta

Olen kuluneen vuoden aikana tehnyt tutkimusta onnellisuudesta ja onnellisemman elämän muotoilusta. Onnellisuus on vähän haastava teema tutkia, sillä pelkästä onnellisuuden määritelmästä on väännetty jo antiikin ajoista alkaen. (Siis oikeasti! Tämä ei ollut mikään vuonna miekka ja kivi -tyyppinen heitto)

Onnellisuus voi tarkoittaa hyvää oloa ja iloa, mutta myös syvempää tyytyväisyyttä, kun elämä tuntuu merkitykselliseltä. Onnellisuuden voi nähdä positiivisten tunteiden runsautena ja negatiivisten tunteiden vähäisyytenä, kukoistamisena tai arvopohjaisena onnellisuutena.

Tein kymmeniä haastatteluita ja niissä keskusteltiin usein siitä, miten lomalla tuntee olevansa onnellisempi kuin arjessa. Lomalla onnellisuuden kokeminen perustui etenkin läsnäolon tunteisiin, joita on vaikea arjessa saavuttaa. Lomat koettiin “onnellisuuden saarrekkeina”, joihin pääsee vain hetkeksi pakoon arjen paineita.

Jäin kuitenkin miettimään, onko tää parasta, mitä elämällä on tarjota? Että arki on parhaimmillaan “ihan jees”, ja suurin ilo elämässä on arjesta pakeneminen?

Mä ajattelen onnellisuuden koostuvan kolmesta tasosta, joista ensimmäistä kutsun juurikin arkionnellisuudeksi. Se on pääosin sujuvaa ja miellyttävää arkea. Arkionnellisuus on kuitenkin vaihtelevaa onnellisuutta, jossa miellyttävät ja epämiellyttävät tunteet toistuvat. Elämän ei tarvitse olla joka hetki onnellista ja vaikeatkin tunteet voi hyväksyä. Kunhan arjessa on keskimäärin enemmän miellyttäviä kuin epämiellyttäviä tunteita, niin todennäköisesti tunnet olosi onnellisemmaksi.

Tämän tason onnellisuutta muotoillaan tapojen - toiminta- ja ajattelutapojen - kautta. Pääosin me ihmiset ajatellaan samoja ajatuksia päivästä toiseen, vatvotaan mennyttä tai murehditaan tulevaa, vaikka onnellisuuden kannalta tärkeintä olis kuitenkin tämä läsnäoleva hetki.

Tunnemuotoilija ottaa etäisyyttä ajatuksiinsa ja tunteisiinsa, ja ymmärtää, että ei ne asiat tee onnettomiksi vaan se tapa, miten suhtautuu niihin asioihin. Tunnemuotoilija ei tarvitse allasbaarin tarjoilijaa täyttämään lasiaan puoliksi täyteen vaan osaa sen arjessa itsekin.